24. joulukuuta - Maija

Rakkauden Ruusu teeruusuke

Forsmanin kalenterin viimeinen tee on toinen teeruusuke, tällä kertaa mustaa teetä kamelian kukilla. Samoin kuin edellinen, vihreästä teestä solmittu ruusu, tämäkään ei ole esteettisesti kovin miellyttävän näköinen hautuessaan. Teepannussa kelluskelee lehtiä varistava ruskea syherö, jonka keskellä on puna-apilan näköinen kukkahäkkyrä.

Juoma tuoksuu geneeriseltä maustamattomalta mustalta teeltä. Maku on vähän omaperäisempi: hieman hedelmäinen ja makea, melko vähätanniininen. Rakkauden ruusu on tee, jota juo ihan mielellään. Haudutusaika oli tälläkin ruusukkeella melkoisen pitkä, suorastaan tarpeettoman, mutta menköön näin jouluun rauhoittuessa.

3,5/5 – Maistuu kivalta, näyttää hassulta. 

Delicate English Breakfast

“Luulitko, että selviäisit ilman Liptonia tästä kalenterista? Luulit väärin! Lohdutuksena kolmas kupillinen perinteistä jouluteetä. Hyvää joulua ❤”

Delicate ei ole sana, jonka ensimmäisenä yhdistäisin english breakfast -tyyliseen teehen, mutta mikäs siinä. Olen valmis kokeilemaan, miltä Liptonin tulkinta ajatuksesta maistuu. Valmistaudun kitkerään ja tanniiniseen kokemukseen, mutta yllätyn. Tee on kyllä pahaa, mutta eri tavalla kuin olisin luullut.

Suussa maistuu multa, liitupöly, hämähäkinverkkojen peittämät unohtuneet luurangot. Tämäkin tee lienee vanhentunut Lauran kaapeissa sen verran pitkään, että on menettänyt vähän juotavuutensa täysin. Kaadan loput pois ja keitän joulun kunniaksi kahvit.

0/5 – Pölyisen muinainen?

Loppuvaikutelma: Forsman-kalenteri

Forsman-kalenteri onnistui yllättämään myönteisesti, osin ehkä johtuen aiempien vuosien madaltamista odotuksista. Kauheita teitä oli vain vähän ja moni oli oikeasti hyvä. Arvostin maustamattomia ja vain keyesti maustettuja teitä ja teeruusukkeet olivat hauskaa vaihtelua. Pikkuisen tylsää oli, että joka päivälle ei ollut tarjolla uutta teemakua. Ulkonäkö oli turvallisen jouluinen, sellainen joka ei juuri herätä tunteita puoleen tai toiseen. Kaiken kaikkiaan Forsmanin kalenteri oli turvallisen varma keskitason teejoulukalenteri.

3/5 – Keskinkertaista ja hyvääkin teetä, mikäs siinä.

Loppuvaikutelma: tee se itse  -kalenteri

Jännitti. Pelotti. Nauratti. Pakkauksesta sai biojätepussin.

6/5 – Uskomaton seikkailu.

23. joulukuuta - Maija

Joulutee

Forsman-kalenterin toiseksi viimeisen teen nimi on vain “Joulutee”, jostain syystä kaikkien muiden teepussien nimessä ollut “Forsman Pyramid” puuttuu. Sisältönä on kliseisesti mustaa teetä, appelsiinia, kanelia, neilikkaa ja tietysti jouluisasti luontaisia aromeja. Mikään nimetyistä mausteista ei tuoksu teepusissa, vaan haistan lähinnä vaniljan ja ruusuveden. Mieleen tulee halpiskosmetiikka.

Puoliso kävelee keittiöön juuri kun olen nuuhkimassa teepussia. “Mikä tuo on? Ai, rangaistus”, hän kysyy ja vastaa haistettuaan itse. Valmiin teen tuoksu on onneksi maltillisempi ja muistuttaa lähinnä geneeristä chaita. Samanlainen on makukin, joskin siinä on lisäksi hieman appelsiinia. Tee on muuten melko miellyttävä, mutta täyden haudutusajankin jälkeen se on varsin vetistä, mikä laskee arvosanaa.

Vähän tylsää, että tee on niin tylsää. Toisaalta mukava, että se ei maistu siltä, miltä teepussia haistettuani pelkäsin. Sanotaan kaksi pistettä.

2/5 – Mieto, appelsiininen maustetee.

Hot & Cold Smoky Chili

“Joko jännittää? Kohta tulee pukki kylään! ‘Smoky chili, hot & cold’
‘with real chili, liquorice root and lemon peel’

So hot, so cool 95 ℃ / 2 min tai kylmä vesi / 10 min”

Tee se itse -kalenterin juoma on tänään Nordqvistin valmistama Hot & Cold Smoky Chili -tee, jonka erikoisuus on se, että sen voisi ilmeisesti myös kylmähauduttaa suoraan jääteeksi. Sää ei kuitenkaan nyt suosi kylmiä juomia, joten valmistan teeni tylsästi kuumaan veteen.

Ilmeisesti tämän teen valmistus on loppunut, sillä en löydä sitä Nordqvistin nettisivuilta, vaikka muita Hot & Cold -makuja siellä esitelläänkin. Mistään ei siis selviä, mitä kaikkea teepussi sisältä. Teelehdet ovat kuitenkin lupaavan suuria, pussin tuoksu hieman tervainen.

2 minuuttia tuntuu epäilyttävän lyhyeltä haudutusajalta ja valmis tee on kuin onkin aika laihaa. Maku on vähän savuinen eikä sitten juuri muuta. Teetä itseään, lakritsia tai sitruunaa ei juuri maista. Kun olen hörppinyt melkein koko kupillisen, alan tuntea kevyttä chilin polttelua kielelläni. Riippuu varmaan juojasta, toivooko sellaista teeltään vai ei.

Smoky Chili ei ole varsinaisesti epämiellyttävä, mutta teen itsensä pitäisi maistua vahvemmin. Siksi tämänkin pussin pisteet jäävät kahteen.

2/5 – Miedon savuinen, vielä miedomman chilinen.

22. joulukuuta - Maija

"Ko on kerta joulu tulossa niin otetaan nyt toiset kupit jouluteetä!"

Vielä aivan viime metreillä tee se itse -kalenteri yllättää ihan uudella tavalla: 22. päivän tee onkin sama Nordqvistin joulutee kuin 1. joulukuuta. Forsmanin kalenterissa taas on sama talvitee kuin 10. joulukuuta. Tälle päivälle ei siis ole luvassa teearvostelua, mutta laitetaan tähän sen sijaan pieni äiskävitsi: Miksi merirosvon lempikirjaa ei voi lukea? Koska se seisoo kannen päällä.

Huomiseen!

21. joulukuuta - Maija

Twinings Infuso camomile, honey & vanilla

“Loppu lähestyy! Päästiin vaniljan makuun, niin jatketaan sillä.”

“Haisee aivan myrkyltä”, sanoo lapsi päivän teestä spontaanisti. Oma mielipiteeni tuoksusta ei ole aivan niin negatiivinen. Tee tuoksuu kamomillalta, vaniljalta ja joltakin vähän luonnottoman makealta. En ole erityisen innoissani mistään näistä aromeista, mutta ainakin tuoksu on sitä mitä nimi lupaa, mikä on aina positiivista.

Tee myös maistuu nimeltään, kaikelta siltä mitä tuoksussa on. Jos tykkää kamomillasta ja vaniljasta, varmaan tykkää tästäkin. Itse en kuulu faneihin, joten koko mukillisen juotuani tunnen oloni vähän äklöksi.

2/5 – Vaniljainen kamomillatee.

20. joulukuuta - Maija

Valkoinen helmi

Tee ennen hauduttamista.

“Aina välillä saa lahjaksi teetä, josta miettii vain ‘miksi’.
‘Valkoinen helmi’ vaniljatee 80 ℃ / väh. 5 min.”

Tänään Forsman-kalenterista tulee taas joku jo arvosteltu tee, mutta pääsen silti maistelemaan firman tuotteita: tee se itse -kalenteriin on pakattu Valkoinen helmi -nimistä teetä, joka nettihaun perusteella on Forsmanin tekemää.

Valmistajan oma kuvaus kertoo, että “hopeisen vihreä juoma maistuu mineraalisen yrttiseltä, kukkaiselta ja raikkaalta, ja tuntuu suussa miellyttävän kuivalta ja pehmeältä. Mausta erottaa hunajaista makeutta ja häivähdyksen hedelmäisyyttä.” Mikään maun kuvauksesta ei ole totta eikä juoma edes ole vihreää, vaan kellanharmaata.

Aromi on tunkkainen, mutta ohut, vähän puumainen. Teen oman jälkimaun sijaan maistan oudon kemiallisen vaniljan aromin, joka ei paranna kokemusta millään tavalla. Forsmanin tuoteteksti jatkaa sanomalla, että tee sopii laihduttamisen tueksi. Ehkä ajatus on ollut, että tämän juomisen jälkeen ei hetkeen pysty edes ajattelemaan syömistä.

On tietysti mahdollista, että tämäkin tee on ehtinyt Lauran kaapeissa vanhentua parhaan juotavuutensa ohi, mutta sellaisena kuin sen itse sain, en voi missään nimessä suositella tätä kellekään.

Aina välillä saa teetä, josta miettii vain “miksi”.

1/5 – Miksi?

19. joulukuuta - Maija

Forsman Pyramid Rooibos Aavikkokerma

Forsmanin kalenterin kolmanneksi viimeinen uusi tee on Aavikkokerma-niminen rooibos, jonka valmistusaineiksi mainitaan rooiboksen lisäksi kamomilla, mansikka ja luontaiset aromit.

Unohdan taas laittaa ajastimen päälle teetä hauduttaessani, mutta onneksi rooibos kestää hyvinkin pitkiä haudutusaikoja. Epäilen, että tee hautui sellaiset 7 minuuttia, mikä ei ole liikaa.

Sekä teen tuoksua että makua on vähän vaikea kuvailla. Olen tunnistavinani siitä kamomillan, vaikka sitä on teessä vain marginaaliset 2,5%. Lisäksi mukana on jotain kermaisen vaniljaista ja joku tunnistamaton hedelmä. En myöskään oikein osaa sanoa, pidänkö päivän teestä vai en. Kamomillan ja rooiboksen yhdistelmä ei ole tyylikkäin mahdollinen, mutta toisaalta kamomillan maku on aika hienovarainen. Vanilja ei ole yliampuva ja myös sopii rooibokseen. Hedelmä on mysteeri, mutta ei epämiellyttävä. Muiden maustettujen rooibosten seurassa tämä on aivan ok tuotos, sanotaan vaikka kontekstissaan kolme pistettä.

3/5 – Vaikeasti kuvailtava.

Kofeiiniton Assam TGFOP1

“Pyysin [puolisoa*] tuomaan kofeiinitonta mustaa teetä. Sain sitä puoli kiloa.
‘Kofeiiniton Assam TGFOP1’ 97℃ (tarkka!) / 3-4 min”

Tee se itse -on tänään kofeiiniton kuten Forsmankin oli, mikä on varmasti hyvä, sillä tänään kalenterin maistelu jäi poikkeuksellisen myöhäiseksi. Kofeiiniton tee on harvoin hyvää, mutta koska tällä kertaa nimi pitkine lyhenteineen lupailee korkealaatuista teetä, ennakko-odotukset ovat korkealla.

Tarkasta ohjeesta huolimatta hulautan veden teepannun 100-asteisena ja haudutan 4 minuuttia. Teelehtiä on aika paljon pieneen teepannuuni, joten pelkään vähän, että teestä tulee liian vahvaa. Olen väärässä, hyvin väärässä. Valmis tee tuoksuu aavistuksen assam-teeltä, mutta ei maistu miltään. Teen juominen on kuin hörppisi ruskeaksi värjättyä kuumaa vettä. Kun tarpeeksi etsii, suussaan voi tuntea jotain teen maun tapaista, mutta vaikea sitä on löytää. On vaikea nähdä, miksi joku haluaisi juoda tätä (varsinkaan puolta kiloa), kun erilaisia kofeiinittomia haudukkeita on niin paljon parempiakin.

1/5 – Mauton.

* Unohdin kysyä, saako Lauran puolison nimen julkaista täällä, joten jätin sen pois. Tietäjät tietää!

18. joulukuuta - Maija

Japan Sencha Satsuma

“Nimestään huolimatta tässä ei ole satsumaa. ‘Japan Sencha Satsuma’ 70-80 ℃ / 1-2 min’”

Forsmanin kalenterissa on tänäänkin joku jo arvosteltu tee, mutta tee se itse -kalenteri jatkaa uusien elämysten tarjoilua. Tänään juodaan Japan Sencha Satsuma, jossa ei ole satsumaa. Oletan, että se on nimetty Etelä-Japanin Satsuman mukaan, siellä kun ilmeisesti kasvatetaan teetäkin.

Päivän tee on joka tapauksessa selvästi maustamaton vihreä tee. Tuoksu on hillitty, mutta miellyttävä. Sen makeasta ruohoisuudesta tunnistaa heti, että pannussa hautuu japanilaistyyppinen vihreä tee, jonka lehdet on höyrytetty ennen kuivaamista. Makukin on makea, suorastaan poikkeuksellisen, ja teetyyppiin kuuluva aavistuksen kirpeä jälkimaku ei ole kovin vahva. Kokonaisuus on tasapainoinen ja miellyttävä.

Pehmeytensä ansiosta päivän tee sopisi varmasti hyvin porttihuumeeksi vihreään teehen, mutta maistuu hyvin myös kaltaiselleni paatuneelle teen sekakäyttäjlle. Tätä teetä myy google-fu:ni mukaan ainakin rovaniemeläinen Mandragora-teekauppa, ei muuta kuin kokeilemaan!

4/5 – Pehmeä, tyylikäs. Kiitos, Laura!