2. joulukuuta - Maija

Clipper, ensivaikutelma

Itse kalenteri on oikeastaan tavanomainen teepussilaatikko, jossa on vain kaksi koristesiivekettä. Boksin toiseen reunaan painetaan reikä, josta voi poimia esiin numeroituja teepusseja päiväjärjestyksessä. Kalenteri vie vain vähän tilaa eikä pakkausmateriaaleja ole kulunut juuri enempää kuin tavalliseen teepussipakkaukseen menisi. Käytännöllisyys tekee kalenterista kuitenkin vähän tylsän. 

Kuvitus on sentään jouluistan leikkisä: lauma tonttuja tekee erilaisia tonttuasioita, kuten kylpee teessä ja hivelee lahjapaketteja. Lunta sataa tämänkin paketin kyljessä, mutta erotuksena muumikalenteriin en näe yhtään uhanalaista eläintä väärässä biotoopissa. 

Luukku 2 - Clipper

Clipper-kalenterin toinen tee on Wild Berry, suomeksi hieman kankea “maustettu luomuyritthauduke sisältää mustikkaa”. Se ei toden totta ole tee laisinkaan, vaan lähinnä hibiskusta sisältävä hauduke. 

Teehibiskuksen kukkien verholehdistä tehtyä juomaa nautitaan ympäri maailman sekä kuumana että kylmänä. Sen hapan, marjaisa maku ja punainen väri muistuttavat paljon enemmän mehua kuin teetä, varsinkin makeutettuna, joten sitä löytää usein hedelmäisistä yrttihaudukkeista..

Ohjeen mukaan kaikki kalenterin teet valmistetaan hauduttamalla 100 asteessa 3-5 minuuttia. Valitsemani 4 minuuttia riitti ainakin Wild Berrylle oikein hyvin. 

Väri on hyvin tumma punainen, juoma näyttää enemmän glögiltä kuin teeltä. Tuoksu on melkein kuin mustikkakeitossa: selvästi hibiskushauduke, jossa on jotain marjaisaa mukana. Myös maku on perinteinen hibiskusteen maku, kirpeä ja hedelmäinen. Mustikka ei maistu niin paljon kuin tuoksuu, mutta tuo vähän lisäaromia.

Sokeri pyöristäisi juomaa, ilman sitä maku on vähän ohut. Happo tuntuu hampaissa pitkään juomisen jälkeenkin. En ole suuri hibiskusteen ystävä, mutta lajityyppinsä edustajaksi tämä oli oikein mukava ja tasapainoinen.

Arvosana: 3 / 5 Makeutettujen hedelmähaudukkeiden ystäville. Antaisin 4 tähteä, jos haluaisin juoda hibiskusteetä.

Luukku 2 - Muumi

Päivän muumitee on Erityistapaus, vihreä tee vaniljan, sitruunan ja mansikan aromeilla. Olen heti kiukkuinen, sillä en pidä teen pilaamisesta vaniljalla. Lisäksi vähän pelottaa, miten sitruuna ja vanilja toimivat yhteen. Kumpikin tuo helposti teehen ikävän pistävän sivumaun eivätkä ne muutenkaan ole mikään klassinen makupari. Ei vaikuta siis hyvältä idealta laittaa niitä saman teen mausteeksi.

Haudutusohjeena on 2 minuttia 85 asteessa, mutta eilisen laimeasta teestä oppineena haudutan 3 minuuttia. Lopputulos on kellanruskea, enemmän oolongin kuin vihreän teen värinen, ja tuoksuu miedosti vaniljalta ja joltain marja-aromilta. Sitrusta ei tunnu tuoksussa lainkaan. 

Erityistapauksen hyvä puoli on se, ettei se maistu lainkaan vaniljalta. Huonona puolena se ei ikävä kyllä maistu miltään muultakaan: ei sitruunalta, ei mansikalta eikä itse asiassa juuri teeltäkään. Joku epämääräisen hedelmäinen, vähän saippuainen jälkimaku juomassa on, kuin olisi vahingossa hörpännyt vaahtokylvystä. En suosittele.

Arvosana: 2 / 5  Paras juomani vaniljatee, ei maistu yhtään vaniljalta.