24. joulukuuta - Maija

Rakkauden Ruusu teeruusuke

Forsmanin kalenterin viimeinen tee on toinen teeruusuke, tällä kertaa mustaa teetä kamelian kukilla. Samoin kuin edellinen, vihreästä teestä solmittu ruusu, tämäkään ei ole esteettisesti kovin miellyttävän näköinen hautuessaan. Teepannussa kelluskelee lehtiä varistava ruskea syherö, jonka keskellä on puna-apilan näköinen kukkahäkkyrä.

Juoma tuoksuu geneeriseltä maustamattomalta mustalta teeltä. Maku on vähän omaperäisempi: hieman hedelmäinen ja makea, melko vähätanniininen. Rakkauden ruusu on tee, jota juo ihan mielellään. Haudutusaika oli tälläkin ruusukkeella melkoisen pitkä, suorastaan tarpeettoman, mutta menköön näin jouluun rauhoittuessa.

3,5/5 – Maistuu kivalta, näyttää hassulta. 

Delicate English Breakfast

“Luulitko, että selviäisit ilman Liptonia tästä kalenterista? Luulit väärin! Lohdutuksena kolmas kupillinen perinteistä jouluteetä. Hyvää joulua ❤”

Delicate ei ole sana, jonka ensimmäisenä yhdistäisin english breakfast -tyyliseen teehen, mutta mikäs siinä. Olen valmis kokeilemaan, miltä Liptonin tulkinta ajatuksesta maistuu. Valmistaudun kitkerään ja tanniiniseen kokemukseen, mutta yllätyn. Tee on kyllä pahaa, mutta eri tavalla kuin olisin luullut.

Suussa maistuu multa, liitupöly, hämähäkinverkkojen peittämät unohtuneet luurangot. Tämäkin tee lienee vanhentunut Lauran kaapeissa sen verran pitkään, että on menettänyt vähän juotavuutensa täysin. Kaadan loput pois ja keitän joulun kunniaksi kahvit.

0/5 – Pölyisen muinainen?

Loppuvaikutelma: Forsman-kalenteri

Forsman-kalenteri onnistui yllättämään myönteisesti, osin ehkä johtuen aiempien vuosien madaltamista odotuksista. Kauheita teitä oli vain vähän ja moni oli oikeasti hyvä. Arvostin maustamattomia ja vain keyesti maustettuja teitä ja teeruusukkeet olivat hauskaa vaihtelua. Pikkuisen tylsää oli, että joka päivälle ei ollut tarjolla uutta teemakua. Ulkonäkö oli turvallisen jouluinen, sellainen joka ei juuri herätä tunteita puoleen tai toiseen. Kaiken kaikkiaan Forsmanin kalenteri oli turvallisen varma keskitason teejoulukalenteri.

3/5 – Keskinkertaista ja hyvääkin teetä, mikäs siinä.

Loppuvaikutelma: tee se itse  -kalenteri

Jännitti. Pelotti. Nauratti. Pakkauksesta sai biojätepussin.

6/5 – Uskomaton seikkailu.

23. joulukuuta - Maija

Joulutee

Forsman-kalenterin toiseksi viimeisen teen nimi on vain “Joulutee”, jostain syystä kaikkien muiden teepussien nimessä ollut “Forsman Pyramid” puuttuu. Sisältönä on kliseisesti mustaa teetä, appelsiinia, kanelia, neilikkaa ja tietysti jouluisasti luontaisia aromeja. Mikään nimetyistä mausteista ei tuoksu teepusissa, vaan haistan lähinnä vaniljan ja ruusuveden. Mieleen tulee halpiskosmetiikka.

Puoliso kävelee keittiöön juuri kun olen nuuhkimassa teepussia. “Mikä tuo on? Ai, rangaistus”, hän kysyy ja vastaa haistettuaan itse. Valmiin teen tuoksu on onneksi maltillisempi ja muistuttaa lähinnä geneeristä chaita. Samanlainen on makukin, joskin siinä on lisäksi hieman appelsiinia. Tee on muuten melko miellyttävä, mutta täyden haudutusajankin jälkeen se on varsin vetistä, mikä laskee arvosanaa.

Vähän tylsää, että tee on niin tylsää. Toisaalta mukava, että se ei maistu siltä, miltä teepussia haistettuani pelkäsin. Sanotaan kaksi pistettä.

2/5 – Mieto, appelsiininen maustetee.

Hot & Cold Smoky Chili

“Joko jännittää? Kohta tulee pukki kylään! ‘Smoky chili, hot & cold’
‘with real chili, liquorice root and lemon peel’

So hot, so cool 95 ℃ / 2 min tai kylmä vesi / 10 min”

Tee se itse -kalenterin juoma on tänään Nordqvistin valmistama Hot & Cold Smoky Chili -tee, jonka erikoisuus on se, että sen voisi ilmeisesti myös kylmähauduttaa suoraan jääteeksi. Sää ei kuitenkaan nyt suosi kylmiä juomia, joten valmistan teeni tylsästi kuumaan veteen.

Ilmeisesti tämän teen valmistus on loppunut, sillä en löydä sitä Nordqvistin nettisivuilta, vaikka muita Hot & Cold -makuja siellä esitelläänkin. Mistään ei siis selviä, mitä kaikkea teepussi sisältä. Teelehdet ovat kuitenkin lupaavan suuria, pussin tuoksu hieman tervainen.

2 minuuttia tuntuu epäilyttävän lyhyeltä haudutusajalta ja valmis tee on kuin onkin aika laihaa. Maku on vähän savuinen eikä sitten juuri muuta. Teetä itseään, lakritsia tai sitruunaa ei juuri maista. Kun olen hörppinyt melkein koko kupillisen, alan tuntea kevyttä chilin polttelua kielelläni. Riippuu varmaan juojasta, toivooko sellaista teeltään vai ei.

Smoky Chili ei ole varsinaisesti epämiellyttävä, mutta teen itsensä pitäisi maistua vahvemmin. Siksi tämänkin pussin pisteet jäävät kahteen.

2/5 – Miedon savuinen, vielä miedomman chilinen.

22. joulukuuta - Maija

"Ko on kerta joulu tulossa niin otetaan nyt toiset kupit jouluteetä!"

Vielä aivan viime metreillä tee se itse -kalenteri yllättää ihan uudella tavalla: 22. päivän tee onkin sama Nordqvistin joulutee kuin 1. joulukuuta. Forsmanin kalenterissa taas on sama talvitee kuin 10. joulukuuta. Tälle päivälle ei siis ole luvassa teearvostelua, mutta laitetaan tähän sen sijaan pieni äiskävitsi: Miksi merirosvon lempikirjaa ei voi lukea? Koska se seisoo kannen päällä.

Huomiseen!

21. joulukuuta - Maija

Twinings Infuso camomile, honey & vanilla

“Loppu lähestyy! Päästiin vaniljan makuun, niin jatketaan sillä.”

“Haisee aivan myrkyltä”, sanoo lapsi päivän teestä spontaanisti. Oma mielipiteeni tuoksusta ei ole aivan niin negatiivinen. Tee tuoksuu kamomillalta, vaniljalta ja joltakin vähän luonnottoman makealta. En ole erityisen innoissani mistään näistä aromeista, mutta ainakin tuoksu on sitä mitä nimi lupaa, mikä on aina positiivista.

Tee myös maistuu nimeltään, kaikelta siltä mitä tuoksussa on. Jos tykkää kamomillasta ja vaniljasta, varmaan tykkää tästäkin. Itse en kuulu faneihin, joten koko mukillisen juotuani tunnen oloni vähän äklöksi.

2/5 – Vaniljainen kamomillatee.

20. joulukuuta - Maija

Valkoinen helmi

Tee ennen hauduttamista.

“Aina välillä saa lahjaksi teetä, josta miettii vain ‘miksi’.
‘Valkoinen helmi’ vaniljatee 80 ℃ / väh. 5 min.”

Tänään Forsman-kalenterista tulee taas joku jo arvosteltu tee, mutta pääsen silti maistelemaan firman tuotteita: tee se itse -kalenteriin on pakattu Valkoinen helmi -nimistä teetä, joka nettihaun perusteella on Forsmanin tekemää.

Valmistajan oma kuvaus kertoo, että “hopeisen vihreä juoma maistuu mineraalisen yrttiseltä, kukkaiselta ja raikkaalta, ja tuntuu suussa miellyttävän kuivalta ja pehmeältä. Mausta erottaa hunajaista makeutta ja häivähdyksen hedelmäisyyttä.” Mikään maun kuvauksesta ei ole totta eikä juoma edes ole vihreää, vaan kellanharmaata.

Aromi on tunkkainen, mutta ohut, vähän puumainen. Teen oman jälkimaun sijaan maistan oudon kemiallisen vaniljan aromin, joka ei paranna kokemusta millään tavalla. Forsmanin tuoteteksti jatkaa sanomalla, että tee sopii laihduttamisen tueksi. Ehkä ajatus on ollut, että tämän juomisen jälkeen ei hetkeen pysty edes ajattelemaan syömistä.

On tietysti mahdollista, että tämäkin tee on ehtinyt Lauran kaapeissa vanhentua parhaan juotavuutensa ohi, mutta sellaisena kuin sen itse sain, en voi missään nimessä suositella tätä kellekään.

Aina välillä saa teetä, josta miettii vain “miksi”.

1/5 – Miksi?

19. joulukuuta - Maija

Forsman Pyramid Rooibos Aavikkokerma

Forsmanin kalenterin kolmanneksi viimeinen uusi tee on Aavikkokerma-niminen rooibos, jonka valmistusaineiksi mainitaan rooiboksen lisäksi kamomilla, mansikka ja luontaiset aromit.

Unohdan taas laittaa ajastimen päälle teetä hauduttaessani, mutta onneksi rooibos kestää hyvinkin pitkiä haudutusaikoja. Epäilen, että tee hautui sellaiset 7 minuuttia, mikä ei ole liikaa.

Sekä teen tuoksua että makua on vähän vaikea kuvailla. Olen tunnistavinani siitä kamomillan, vaikka sitä on teessä vain marginaaliset 2,5%. Lisäksi mukana on jotain kermaisen vaniljaista ja joku tunnistamaton hedelmä. En myöskään oikein osaa sanoa, pidänkö päivän teestä vai en. Kamomillan ja rooiboksen yhdistelmä ei ole tyylikkäin mahdollinen, mutta toisaalta kamomillan maku on aika hienovarainen. Vanilja ei ole yliampuva ja myös sopii rooibokseen. Hedelmä on mysteeri, mutta ei epämiellyttävä. Muiden maustettujen rooibosten seurassa tämä on aivan ok tuotos, sanotaan vaikka kontekstissaan kolme pistettä.

3/5 – Vaikeasti kuvailtava.

Kofeiiniton Assam TGFOP1

“Pyysin [puolisoa*] tuomaan kofeiinitonta mustaa teetä. Sain sitä puoli kiloa.
‘Kofeiiniton Assam TGFOP1’ 97℃ (tarkka!) / 3-4 min”

Tee se itse -on tänään kofeiiniton kuten Forsmankin oli, mikä on varmasti hyvä, sillä tänään kalenterin maistelu jäi poikkeuksellisen myöhäiseksi. Kofeiiniton tee on harvoin hyvää, mutta koska tällä kertaa nimi pitkine lyhenteineen lupailee korkealaatuista teetä, ennakko-odotukset ovat korkealla.

Tarkasta ohjeesta huolimatta hulautan veden teepannun 100-asteisena ja haudutan 4 minuuttia. Teelehtiä on aika paljon pieneen teepannuuni, joten pelkään vähän, että teestä tulee liian vahvaa. Olen väärässä, hyvin väärässä. Valmis tee tuoksuu aavistuksen assam-teeltä, mutta ei maistu miltään. Teen juominen on kuin hörppisi ruskeaksi värjättyä kuumaa vettä. Kun tarpeeksi etsii, suussaan voi tuntea jotain teen maun tapaista, mutta vaikea sitä on löytää. On vaikea nähdä, miksi joku haluaisi juoda tätä (varsinkaan puolta kiloa), kun erilaisia kofeiinittomia haudukkeita on niin paljon parempiakin.

1/5 – Mauton.

* Unohdin kysyä, saako Lauran puolison nimen julkaista täällä, joten jätin sen pois. Tietäjät tietää!

18. joulukuuta - Maija

Japan Sencha Satsuma

“Nimestään huolimatta tässä ei ole satsumaa. ‘Japan Sencha Satsuma’ 70-80 ℃ / 1-2 min’”

Forsmanin kalenterissa on tänäänkin joku jo arvosteltu tee, mutta tee se itse -kalenteri jatkaa uusien elämysten tarjoilua. Tänään juodaan Japan Sencha Satsuma, jossa ei ole satsumaa. Oletan, että se on nimetty Etelä-Japanin Satsuman mukaan, siellä kun ilmeisesti kasvatetaan teetäkin.

Päivän tee on joka tapauksessa selvästi maustamaton vihreä tee. Tuoksu on hillitty, mutta miellyttävä. Sen makeasta ruohoisuudesta tunnistaa heti, että pannussa hautuu japanilaistyyppinen vihreä tee, jonka lehdet on höyrytetty ennen kuivaamista. Makukin on makea, suorastaan poikkeuksellisen, ja teetyyppiin kuuluva aavistuksen kirpeä jälkimaku ei ole kovin vahva. Kokonaisuus on tasapainoinen ja miellyttävä.

Pehmeytensä ansiosta päivän tee sopisi varmasti hyvin porttihuumeeksi vihreään teehen, mutta maistuu hyvin myös kaltaiselleni paatuneelle teen sekakäyttäjlle. Tätä teetä myy google-fu:ni mukaan ainakin rovaniemeläinen Mandragora-teekauppa, ei muuta kuin kokeilemaan!

4/5 – Pehmeä, tyylikäs. Kiitos, Laura!

17. joulukuuta - Maija

Forsman Pyramid Golden Yunnan

Päivän Forsman-tee on ennen maistelematon Golden Yunnan eli maustamatonta musta teetä Kiinan Yunnanista.

Katson, että teelehdet pyramidipussissa ovat selvästi halvinta mahdollista teepussipurua suurempia, mutta silti suht pientä, tummaa silppua. Valmiin teen tuoksu on lämmin ja vähän puumainen, mutta miellyttävällä tavalla.

Maku on mieto, kevyen tanniininen, sellainen, joka kestäisi pienen maidon lisäyksen, mutta on juotava myös oikein eli ilman maitoa nautittuna. Maussa ei ole juurikaan muita sävyjä kuin tanniini, joten pisteet jäävät kolmeen. Keskitäyteläistä mustaa pussiteetä kaipaavalle Golden Yunnan voi olla ihan hyvä valinta.

3/5 – Keskinkertainen musta tee.

Lauran oma yrttitee

“Omat seokset kehiin! Tässä yrttihaudukkeessa on ihan ite kerättyjä aineksia. - Herukka, vadelma, pihlaja & mansikka.”

Tämän päivän tee se itse -tee on toden totta itse tehty, se on nimittäin ilmeisesti kokonaan Lauran valmistama, alkaen kasvien keräämisestä ja kuivaamisesta. Vaikka tee tulee tekijältä itseltään, mitään haudutusohjeita mukana ei ole. Koska kyseessä on jonkinlainen yrttitee, arvaan oikeiksi arvoiksi 100 ℃ ja 6 min.

Pussissa on näemmä kaikenlaisia vihertäviä lehtiä sekä kuivattua mansikkaa. Niistä haudutettu tee tuoksuu kesäiseltä, tarkemmin sanottuna ehkä pensaalta tai mökkisaunan eteiseltä. Luulen, että suurin osa vaikutelmasta tulee vahvasta pihlajan lehtien aromista. Maussa mustaherukka tuntuu pihlajaa enemmän, lisäksi mansikka tuo mukaan pientä makeutta ja happamuutta. Pihlajan maku, joka ei ole erityisesti mieleeni, on kuitenkin vahvasti mukana kokonaisuudessa.

Maistatan teetä puolisollakin, jonka näkemys on: “Marjaisa, ei hullumpi. Itse asiassa yksi parhaista, mitä tässä on ollut.” Oman teemakuni mukaan arvosteltuna tämä tee saa kuitenkin nyt vain kaksi pistettä, puoliso saa perustaa oman bloginsa, jos haluaa eri arvosanan.

2/5 – Lehtevä ja/tai marjaisa.

16. joulukuuta - Maija

ICA I ♥ eco med smak av åkerbär, lingon och hjortron

“Mietin aluksi, onkohan mulla 24 eri teelaatua? Vastaus on kyllä. Kyllä mulla on. Terkkuja Ruotsista!”

Olen itsekin kieltämättä miettinyt, riittääkö Lauralla uusi tee jokaiselle kalenterin päivälle, mutta ilmeisesti vastaus on, että riittää. Forsmanin kalenterissa on tänään taas jotain jo nähtyä, mutta tee se itse -kalenterissa jälleen aivan ennennäkemätön tee: ruotsalainen te med smak av åkerbär, lingon och hjortron eli mesimarjan, puolukan ja hillan makuinen musta tee.

Epäilen, että pussi on vähän vintagea – se on vähän kellastunut, ryppyinen ja nopean nettihaun perusteella poistunut myynnistä. Tee paljastuu kuitenkin ihan juotavaksi, sekä iän että maun puolesta.

Sekä pussin että valmiin teen tuoksu on vahvan marjainen ja yllättävän miellyttävä, varsinkin ottaen huomioon, etten yleensä pidä marja-aromeista teessä. Tee on geneeristä pussiteetä: yksiulotteista ja vähän tylsää. Maistan kuitenkin oikeasti puolukan, hillan ja jotain muuta marjaisaa (lienee se mesimarja). Kokonaisuus on aivan juotava, joskaan ei missään nimessä mitenkään teiden parhaimmistoa. Suosittelisin tätä erityisesti sokerin kanssa teensä juoville, jos tätä vielä saisi jostain.

2,5/5 – Marjainen.

15. joulukuuta - Maija

Tigerin chai

“Oisko chain aika taas? Tämä kokelas tulee suoraan Tigerista. Ehkä 2/5.
‘Keitä raikasta vettä ja anna hautua 5-7 min’”

Forsmanin kalenterissa on tänään taas appelsiini-kuusenkerkkätee, josta en keksi mitään sanottavaa, jota en olisi sanonut jo 4. päivä.

Tee se itse -kalenterissa puolestaan on tänään taas chaita, ilmeisesti krääsäkauppa Tigerin versio teemasta. Huomaan, että Laura yrittää jälleen syöttää mielipiteitä arvostelijalle, suorastaan arvosanankin, mutta koska blogi on epäkaupallinen yhteistyö, aion olla ihan omaa mieltäni myös tästä teestä.

Unohdan muuta häslätessäni laittaa ajastimen päälle, joten en ole ihan varma, kuinka pitkään teetä haudutin. Ehkä 5 min? Ehkä enemmän? Tuskin kymmentä? Lämpötila oli kuitenkin 100 ℃.

Valmis tee tuoksuu joulumausteilta: kanelilta, neilikalta ja niin edelleen. Musta tee on vahvaa, mutta ei liian tanniinista. Mausteet myös maistuvat eivätkä vain tuoksu. Mitään erityistä tässä teessä ei ole, mutta se on aivan juotava perus-chai.

3/5 – Geneerinen chai.

14. joulukuuta - Maija

Forsman Seitsemän Enkeliä teeruusuke

14. päivän Forsman-tee on sama lakritsi-fenkoli, jota juotiin jo 5. päivä. Jätän sen suosiolla juomatta ja päätän sen sijaan avata “ylimääräisen” numeroimattoman luukun kalenterin keskeltä. Sieltä löytyy “Seitsemän Enkeliä teeruusuke”. (Kalenterin tekijöillä on hyvin selvästi aivan omanlaisensa käsitys yhdyssanojen kirjoittamisesta ja isojen alkukirjainten käytöstä.)

Tällaiset teeruusukkeet tai -kukat ovat erikoisteitä, joissa yleensä suurista, kokonaisista teelehdistä on solmittu pallo tai jokin muu muoto, joka haudutettaessa avautuu kukkamaiseksi. Valmistusohje viittaa samaan: 3,5 dl, 95 ℃ kunnes “kaunis ruusuke” on avautunut.

Kaadan veden teepannuun pyöreän teelehtipallosen päälle ja alan odottaa. Pallo kuplii ja heiluttelee lehtiään niin, että mielikuva ei ole kukka, saati seitsemän enkeliä, enemmänkin lonkeroalien (tosin pieni ja söpö sellainen).

“Kunnes teelehdet aukeavat” on vähän epämääräinen ohje. Osa lehdistä on käpertynyt ruusukkeen sisällä olevaan jasmiininkukkakimppuun vielä 10 minuutin kuluttua. Värikin on aika hailakka. Julistan teen silti valmiiksi, sillä olen kiireinen moderni kaupunkilainen ja haluan paitsi katsoa teetäni, myös juoda sen.

Tee on harmaanvihreää ja lähes tuoksutonta. Kupissa kelluu ruusukkeesta irronneita lehdensuikaleita ja jasmiininkukkia. Juomassa on kevyt mutta täyteläinen valkoisen teen ruohoinen maku, jasmiini on mukana vain hentona tuoksuna. Aivan kiva, mutta turhan mieto, mietin. Tee olisi varmaan oikeasti parempaa, jos haudutusaika olisi ollut pidempi, mutta ei kärsimättömällä nykyihmisellä ole aikaa pysähtyä arjen pienten hetkien äärelle yli kymmeneksi minuutiksi.

3,5/5 – Hidas.

Alien munassaan.

Alien kuoriutuneena.

Vielä mystisempi mysteeritee

“Lisää yllätyksiä! Jee!”

Eilen kirjoitin, että päivän tee oli kalenterin salaperäisin. Pitkään titteli ei pysynyt, sillä tämän päivän teestä en tiedä sitäkään vähää kuin eilisestä. Kirjekuoresta ilmestyy ryppyinen valkaisematon suorakaide, jossa on sisällä jotakin, jota ei oikein näe pussin läpi. Se, minkä erotan, näyttää kahvinpuruilta ja tuoksuu vähän hibiskukselta.

Haudutus (arvauksella 100 ℃, 4 min) paljastaa, että kouliintunut teenenäni on arvannut oikein: teessä on selvästi hibiskusta. Sitä ei kuitenkaan ole teessä kovin paljon, sillä hibiskusteelle tyypillinen kirpeän marjainen maku on tässä vain sivuosassa. Tee on pääosin laimean vetistä, mutta siinä tuntuu myös outo saippuainen maku, kuin huonosti huuhdeltua kvinoaa söisi.

En oikein tiedä, mitä tästä sanoisi. Mieleen tulee jostain vanha lausahdus “kun on tällaisia ystäviä, ei tarvitse vihollisia”, mutta se on varmaan vain sattumaa.

1/5 – Mysteeri.

13. joulukuuta - Maija

Forsman Pyramid Inkivääri Sitruuna

Vielä riittää Forsmaninkin kalenterissa maistamattomia makuja, tänään inkiväärillä, sitruunalla, sitruunaruoholla ja appelsiinilla maustettu musta tee.

Hyvän sitruunateen tekeminen on herkkä ja vaikea laji, jossa suurin osa lopputuloksista epäonnistuu. Päivän tee aloittaa lupaavasti: teepussi tuoksuu kivasti makealta sitrukselta, mieleen tulee esimerkiksi kirpeä hedelmäkarkki. Valmiissa teessä tuoksu ei ole niin vahva, mutta silti vahvan hedelmäinen.

Inkivääriä maussa ei juuri tunnu. Tee on mietoa, vähän mitäänsanomatonta mutta ei missään nimessä huonoa. Sitruksen maku on mehukas ja raikas, aavistuksen kirpeä mutta ei juuri lainkaan pistävä. Tämä on ehdottomasti sitruunapussiteiden parhaimmistoa (joskaan kilpailu ei ole kovaa, kuten edellä totesin).

3/5 – Hedelmäinen. Sitruunaisen mustan teen ystävälle.

Mysteeritee

“Tämä on yllätys meille molemmille! Ei mitään käsitystä, mitä tässä on. Onnea matkaan!”

Päivän tee se itse -tee on toistaiseksi salaperäisin kaikista kalenterin yllätyksistä. Kirjekuoresta ilmestyy läpinäkyvään muovipussiin pakattu littana pyramiditeepussi, jossa ainoa vihje alkuperästä tai sisällöstä on teksti “English Tea Shop”.

Se ei lupaa hyvää. Tämä blogi alkoi vuonna 2017 kahden English Tea Shopin kalenterin maistelulla ja loppuarvio oli, että juuri mikään ei ollut hyvää. Tarkistan loppupään kirjoituksia vuodelta -17 ja olen näemmä ollut sitä mieltä, että jokainen tee on joko kauhean pahaa tai “ei maistu miltään paitsi vähän hammastahnalta”.

Käy ilmi, että Lauran mysteeritee kuuluu uuteen, kolmanteen ryhmään: se on tee, joka maistuu sekä kauhean pahalta että vähän hammastahnalta. Pussia katselemalla arvaan, että kyseessä on varmaankin vihreä tee. Lisäksi pussissa on isoja oksia ja selittämättömiä sahanpurun oloisia hitusia. Paremman tiedon puuttuessa haudutan teetä 90 asteessa 4 minuuttia.

Teen tuoksu on epämiellyttävä, kuin käynyt mehu tai biojäteastia helteellä. Maku toistaa samaa pilaantuneen hedelmän teemaa, lisäksi maistan vaniljaa, minttua ja jotakin karvasta, jota en tunnista. Vähät tahdonvoimani eivät riitä koko kupillisen juomiseen.

Koska en tiedä, mitä tämä tee on, suosittelen varotoimena välttämään kaikkia English Tea Shopin tuotteita. Et luultavasti menetä mitään etkä joudu vahingossa maistamaan tätä.

1/5 – Käyneen makuinen. Voisit pitää tästä, jos olet banaanikärpänen.

12. joulukuuta - Maija

Lipton Rich Earl Grey Lemon

Tänään teen mukana tulleessa kortissa ei ollut saatetekstiä, vaan glitter-tarra, jossa luki "Everything For You". Teen juotuani epäilen sarkasmiksi.

Forsmanin kalenterista ilmestyy tänään sama tee kuin 1. joulukuuta, herkullinen katajanmarja- earl grey. Voin raportoida, että se on edelleen hyvää.

Myös tee se itse -kalenterissa on tänään earl grey -variantti: Liptonin rich earl grey lemon eli sitruunamaustettu earl grey. (En edes tiedä, miksi käänsin nimen. Oletan kaikkien osaavan sen verran englantia, että tietävät, mikä “lemon” on.)

“Rich aroma captured” lukee teepussin kääntöpuolella. (Tätä en nyt suomentanut, osaatte itse.) En ole varma, onko teksti uhkaus vai lupaus. Liptonin normi- earl grey ei muistaakseni ole erityisen hyvää, joten epäilen ensimmäistä.

Harmikseni olen oikeassa: tee maistuu juuri sellaiselta halvalta sitrusteeltä, josta olen kirjoittanut joulukuun mittaan jo useamman kerran. Pistävä jälkimaku tuntuu kielellä pitkään juomisen jälkeen eikä teessä oikeastaan maistu mikään muu kuin yksiulotteinen sitrusöljyn aromi. Kyllä tätä paremman puutteessa teenä juo, mutta paljon parempiakin vaihtoehtoja on olemassa.

2/5 – Pistävä.

Loput teet mahtuvat jo mukana tulleeseen peltirasiaan, ainakin suunnilleen.

 

11. joulukuuta - Maija

Ti kuan jin

Pimenevät päivät alkavat näkyä jo kuppivalinnoissakin.

“Puolifermentoitu oolong Ti Kuan Yin “Armon jumalatar”
That’s me!
90 ℃ / 3-4 min”

Forsmanin kalenterissa on tänään ensimmäinen toisto: se 2. joulukuuta juotu inkiväärillä ja nokkosella maustettu tee, joka ei maistunut inkivääriltä eikä nokkoselta. Tee-se-itse-kalenterista taas avautuu jälleen kerran aivan uusi tee, ti kuan jin -oolong.

Oolong on yleisnimi kiinalaiselle, osittain hapetetulle teelle eli teelle, joka on tavallaan pitkälle hapetetun mustan teen ja hapettamattoman vihreän teen välissä. Eri oolong-laatujen maut vaihtelevat paljon riippuen lajikkeesta, hapetusasteesta ja niin edelleen.
Tämä nimenomainen tee on lämmin, paahteinen ja aavistuksen tanniininen, kuin kevyt musta tee. Siinä on myös pitkä makea jälkimaku kuin hyvässä vihreässä teessä. Tästä on vaikea keksiä mitään erityistä sanottavaa. Tasapainoinen, miellyttävää tee, sopii lähes mihin teenjuontitarpeeseen vain.

4/5 – Hyvä, neutraali oolong

10. joulukuuta - Maija

Forsman Pyramid Manteli Kaneli-Omena Musta Talvitee

Tänään vielä tavallistakin epätarkempi kuva teestä.

Miltä talvi maistuu? Forsmanin vastaus on aika perinteinen, päivän teessä on – kuten kömpelöstä nimestä jo arvaa – mustaa teetä, omenaa, kanelia ja manteliöljyä. 

Juomassa on toden totta vahva omenapiirakan tai ehkä ennemmin omenapiirakkaesanssin aromi, sellainen joka löytyy jäätelöstä, tuoksukynttilästä tai jostain muusta, joka ei ole oikeasti leivonnainen. Juuri muu ei maistu, lopputulos on oudon makea ja liian vetinen. Saattaisi muuten toimia teensä maidolla ja sokerilla juoville, mutta on varmaan liian valju kestämään maidon lisäämisen.

Talviteetä voi kehua siitä, että se maistuu siltä miltä lupaa. Se ei myöskään ole suoranaisesti pahaa, vaan lähinnä tylsä ja kliseinen, kuin marketin aulassa soiva instrumentaalicover Last Christmasista.

2/5 – Esanssinen, tylsä.

Imperial Earl Grey

“Ostin tätä teetä kerran vaellukselle mukaan sillä seurauksella että kaikki välipalat haisi tälle, myös kuivattu savutofu. Jep.

Imperial Earl Grey 90-100 ℃ 3-4 min”

Tänään tee se itse -tee on nimeltään Imperial Earl Grey. Googlettelen taas, ja käy ilmi, että tällä nimellä myydään hyvin montaa erilaista teetä. Osa sisältää jotain muitakin aromeja kuin earl greyn bergamottia, osaa vain mainostetaan aivan erityisen laadukkaina. On siis vaikea sanoa, mitä päivän tee tarkalleen on. Harmi, sillä tätä voisin kuvitella juovani lisääkin.

Ravistelen taas haudutuspussista vähän teelehtiä tarkasteltavaksi. Ne ovat kauniin pitkiä ja ehjiä, tuoksu on mieto ja raikas. Valmiin teen maku on miellyttävä, kevyen puumainen, ryhdikäs mutta ei kitkerä. Bergamotin maku tuntuu vain vähän, eikä lainkaan pistävänä, kuten huonommissa earl grey -teissä usein. Ihan hyvin voisin syödä tämän makuista savutofuakin.

4/5 – Hyvä, miedon bergamottinen earl grey.

9. joulukuuta - Maija

Forsman Pyramid Luomu maustamaton vihreä tee

Päivän teen kanssa pitää varmistaa pari kertaa, että en ole vahingossa avannut väärää luukkua tai katsonut väärän päivän ainesosalistaa. Teen pitäisi olla pelkkää vihreää teetä, mutta se tuoksuu niin kukkaiselta, että arvaisin sen olevan maustettua, ehkä jasmiiniteetä.

Tee pussissa näyttää aika oksaiselta, mutta toisaalta lupaavan suurilehtiseltä. Teelehdet ovat selvästi kahta eri väriä, johtuisiko siitä että pussissa on kahta eri teelaatua: 60% mao jian -teetä ja loput senchaa, molemmat Hunanista, Kiinasta.

Valmiissa teejuomassa on kellertävä väri ja mieto tuoksu. Tee on makea, pehmeä ja silti raikkaan kukkainen, joskaan ei ollenkaan niin jasmiininen kuin hauduttamattomassa teepusissa oli. Maku on pitkä ja jättää miellyttävän jälkimaun. Pussiteeksi tämä on suorastaan erinomainen. Harmi, että juuri tätä laatua on kalenterissa vain yhdessä luukussa, kun monia ankeampia näyttäisi olevan kaksi (kyllä, tarkoitan etenkin sinua, matcha-vanilja).

4/5 – Pehmeä ja makea. Sopii kevyttä vihreää pussiteetä kaipaavalle.

Lapsang souchong

“Välillä jotain hyvääkin! Lapsang souchong 90-100 ℃ / 3-5 min”

Huomaan, että tee se itse -kalenterin koonnut Laura yrittää tänään vaikuttaa blogin puolueettomuuteen omilla kehuillaan. Älkää huoliko, en ole ihan näin altis vaikutusyrityksille ja aion arvostella tämänkin teen ihan yhtä objektiivisesti kuin kaikki muutkin.

Lapsang souchong on kiinalainen teelaatu, jossa teelehtiä on savustettu ja teessä näin ollen vahva savuinen maku. Juon ihan mielelläni mietoa savuteetä, mutta monesti lapsang souchong on niin tervaisaa, että suussa maistuu lähinnä nuoruusvuosien tupakointikokeiluilta, mitä en varsinaisesti teeltäni halua.

Sopiva savuisuuden aste on tietysti osin makukysymys, minkä huomaan tämän päivän teetä juodessa. Lauran mielestä se on hyvää, itse olen sitä mieltä, että tee on aivan kohtuuttoman vahvaa. Tältä tuoksuu, kun kalastaja polttelee piippua vastatervatussa puuveneessä, joka kelluu helvetin 7. piirin palavassa joessa. Maku on samanlainen, pelkkää savua, itse tee (joka lapsang souchongissa onkin usein mietoa) ei maistu juuri yhtään.

Tässä teessä ei ole varsinaisesti mitään vikaa, se on aivan hyvä savutee. Koska en itse kuitenkaan ole näin kirjaimellisen tervanjuonnin ystävä, annan mielivaltaisesti arvosanaksi 3 pistettä.

3/5 – Sanoinko jo, että savuinen? Suosittelisin vahvan lapsang souchongin ystäville, mutta en tiedä tarkemmin, mistä juuri tätä teetä saa.

8. joulukuuta - Maija

Forsman Pyramid Vihreä Jasmiini

Forsmanin kalenterista ilmestyy tänään joulukuun toinen jasmiinitee, Vihreä Jasmiini. Teepussi tuoksuu vahvasti makean kukkaiselta, samoin valmis juoma (taas 80℃, 4 minuuttia). Teen väri on kauniin vihertävä, maku miedohko. Jasmiini voisi olla jopa enemmän läsnä. Kokonaisuus on hyvin samanlainen kuin 5. päivä maisteltu Büyülü Kutu ja kärsii samasta ongelmasta: jasmiiniteehen käytetyn vihreän teen pitäisi olla pehmeämpää ja makeampaa, jotta yhdistelmä toimisi parhaalla mahdollisella tavalla. Joka tapauksessa Forsmanin jasmiinitee on pussiteeksi aivan kelvollinen.

3/5 – Helppo, muttei ihan tarpeeksi pehmeä jasmiinitee.

Vaasalainen mysteerichai

Tyhjensin teen pois haudutuspussista tutkimuksia varten.

“Yksi miljoonasta chaista, jota oon ostanu. Vaasasta, Makukaupasta. Harmi, että tästä chaista oli unohtunut maku ja haudutusohjeet. #sorisiitä”

Tee se itse -teenä on siis tänään jonkinlainen Vaasasta saapunut chai. Haudutuspussissa on seos, jossa on näemmä mustaa teetä, isoja kanelinpaloja, aniksen (tai jonkun sen sukulaisen) siemeniä sekä kappaleita, jotka näyttävät tähtianikselta, mutta eivät maistu miltään (kyllä, maistoin, for science).

Kokonaiset siement ja suuret mausteenkappaleet vaatisivat yleensä pitkän haudutusajan tai jopa keittämistä, jotta niistä irtoaisi makua teehen. On toki mahdollista, että mukana on myös jotain aromiaineita ja näkyvät mausteet ovat teessä vain koriste. Koska en tiedä, mitä teessä oikeasti on, haudutan sitä huonona kompromissina 6 minuuttia 100 asteessa: siinä ajassa mausteista ei ehdi irrota varmasti tarpeeksi makua, mutta itse tee saattaa muuttua jo liian kitkeräksi.

Valmis tee tuoksuu tunkkaiselta ja uhkaavasti vähän vaniljalta. Se ikävä kyllä maistuukin samalta: kuin nuolisi kaappia, jossa on keltainen Wunderbaum. Ehkä tämä tee on jo vanhentunut? Ehkä se ei alunperinkään ole ollut hyvää? En tiedä, eikä oikeastaan kiinnosta. Vajaa kupillinen päätyy viemäriin.

1/5 – Tunkkainen. Saat Laura luvallani heittää loput tästä teestä roskiin, jos haluat.

7. joulukuuta - Maija

Forsman Pyramid Luomu Keemun

Päivän Forsman-tee on nimeltään Luomu Keemun, ainesosalistan mukaan “Luomu kiinalainen Anhuin musta tee”. Kuulostaa hyvältä, ja arvostan sitä että tee on maustamatonta. Teepussin sisältö on toisaalta pienilehtistä purua eikä näytä kovin lupaavalta.

Valmistan teen taas 100-asteisessa vedessä 3,5 minuutin haudutuksella. Lopputuloksesta on vaikea keksiä mitään erityistä sanottava. Maku on mieto, vähän pyöreä mutta kuitenkin havaittavan tanniininen. Omaan makuuni juoma on vähän kevyt, mutta epäilen että pidempi haudutus olisi tuonut tanniineja esiin liikaa. Forsman Keemun on kuitenkin aivan hyvä peruspussitee, jota juo mielellään kupillisen, mutta ei jää kaipaamaan lisää.

Tämä ei ole mikään 4 tähden tee, mutta parempaa kuin esimerkiksi eilinen Lidlin earl grey, joten annan juomalle harvinaiset 3,5 pistettä viidestä.

3,5/5 – Keskitäyteläinen. Miedohkon mustan pussiteen ystävälle.

Kuusenkerkkätee

“Kuusenkerkkätee suoraan Kuusamosta!
‘Hauduta 3-4 min kuumassa vedessä.’”

Teen työtä käskettyä ja haudutan kuusenkerkkäteetä 100-asteisessa vedessä 4 minuuttia. Valmistumista odotellessa laitan tee-etsivän hatun päähän ja koitan selvittää, mitä Laura haudutuspussiin on pakannut. Ulkonäön, saatetekstin ja Internetin avulla päättelen, että kyseessä on varmaankin Riipisen kuusenkerkkätee, jota voi ostaa esimerkiksi Riipisen omasta nettikaupasta.

Jos tee on sitä mitä luulen, se sisältää 10% kuusenkerkkää, vaikka ei maistu lainkaan siltä. Tee on lähinnä geneerinen, kevyehkö musta tee, jossa on hento savuinen aromi. Jos ei pidä savuteestä, ei varmasti pidä tästäkään. Jos taas savutee tuntuu hyvältä idealta, saattaisit hyvinkin nauttia myös tästä “kuusenkerkkäteestä”.

3/5 – Kevyen savuinen.

6. joulukuuta - Maija

Forsman Pyramid Matcha Vanilja valkoinen ja vihreä tee

No niin, on koittanut taas se hetki, kun alan valittaa vaniljateestä. Blogin lukijoiden kanssa keskustellessa on käynyt ilmi, että päällimmäinen muistikuva teksteistä on lähes kaikilla se, että en pidä vaniljasta teessä. Voin saman tien paljastaa, että tänään maisteltu tee ei mitenkään muuta mielipidettäni.

Päivän teessä on nimen mukaan vihreää teetä, mutta sitä on ainesosalistan mukaan mukana vain 3%, kaikki matcha-jauheena, jota ei pussista katsomalla erota. Listan mukaan sekoituksessa on 95% valkoista teetä, mutta se näyttää niin tummalta, että olisin arvannut sen mustaksi teeksi. Teepussi tuoksuu voimakkaasti vähän vastenmieliseltä, pistävältä ilmanraikastinvaniljalta, jota en erityisesti halua maistaa.

Haudutan teetä 80 asteessa 3,5 minuuttia. Matalasta haudutuslämpötilasta huolimatta tee on hirvittävän kitkerää. Maussa ja tuoksussa tuntuu vahva, mutta yksiulotteinen vaniljainen aromi. Yhdessä maut luovat vaikutelman siitä, että teen sijaan juo kosteuttavaa käsisaippuaa. Ei kovin onnistunut lopputulos, siis.

1/5 – Kitkerä, vaniljainen. En näe mitään syytä juoda tätä teetä.

Lidl Earl Grey

“Earl grey suoraan Lidlistä! Ole hyvä!
‘2 dl kuumaa vettä, anna hautua 1-4 min’. Jep.”

Hyvä earl grey on ihanaa, mutta usein varsinkaan edullinen earl grey ei ole hyvää, vaan karvasta ja yksiulotteisen terävää. En muista koskaan maistaneeni Lidlin earl greytä ja suhtaudun siihen vähän epäillen, olettaen automaattisesti sen kuuluvan huonojen teiden joukkoon.

Haudutan teepussia 100 asteessa reilut pari minuuttia ja maistan. Tee yllättääkin positiivisesti, joskin suurelta osin siksi, että odotukset olivat niin matalat. Maku on mieto ja kevyen hedelmäinen. Se jää vähän ohueksi, mikä vähentää pisteitä, mutta Lidlin earl greystä puuttuu täysin monen halvan earl greyn (ja muun sitrusteen) ikävä liuotinjätteen sivumaku.

Markettiteiden valikoimasta esimerkiksi Twiningsin earl grey voittaa Lidlin version varsinkin irtoteeversionaan, mutta on tämäkin aivan juotavaa.

3/5 – Ihan ok mieto earl grey. Osta ennemmin Twiningsia.

5. joulukuuta - Maija

Forsman Pyramid Lakritsi-Fenkoli

Forsman-kalenterin luukussa on tänään Pyramid Lakritsi-Fenkoli -niminen tee. Haudutan sitä 100 asteessa ja vahingossa vähän liian pitkään, melkein 6 minuuttia, sillä luulen sitä ensin yrttihaudukkeeksi.

Selviää kuitenkin, että kyseessä on musta tee, joka on vain maustettu lakritsilla (sekä juurena että uutteena) ja fenkolinsiemenillä. Lisäksi mukana on piparminttu- ja anisöljyjä.

Kombinaatio kuulostaa vähän pelottavalta, sillä en ole erityisen suuri lakritsiteen ystävä. Myös tuoksu pelottaa: se on suorastaan äklömakea. Tee itsessään ei ole yhtä hurja kuin mitä tuoksu lupaa, mutta lakritsi on kyllä vahvasti läsnä.

Tässä teessä ei ole varsinasesti mitään vikaa, se on aivan hyvä lajityyppinsä edustaja. En itse kuitenkaan ole lainkaan lajityypin ystävä, joten annan teelle mielivaltaisesti vain kaksi tähteä.

2/5 – Imelä. Vain aniksen ja lakritsin ystäville.

“Piirsin joulukalenterin, jotta ilahtuisit!” lapsi kertoo. Ilahdun kuvasta paljon, paljon enemmän kuin päivän teestä.

Büyülü Kutu

“Büyülü Kutu - yesil cay, yasemin cilekleri
Ota siitä sit selvää. Vihreää se vissiin on. Tsemppiä!”

Tänään tee se itse -tee on Büyülü Kutu -niminen irtotee, jonka päättelen (mm. lukemalla Lauran saatteen) olevan vihreä jasmiinitee. Samoin kuin lakritsi, jasmiini on toinen perinteinen teemauste, joka jakaa mielipiteitä. Itse olen fani, joten ennakko-odotukseni ovat paljon korkeammalla kuin Forsmanin teen kanssa.

Aloitan teen valmistuksen selvittämällä, mitä “Büyülü Kutu - yesil cay, yasemin cilekleri” voisi tarkoittaa. Google Translaten suomennos on “Enchanted Box - vihreää teetä, jasmiinin marjoja”, mikä on vain puoliksi suomea eikä teessä selvästi myöskään ole marjoja vaan kukkia. Ota siitä sit selvää, toden totta.

Haudutan teetä 80 asteessa reilut 3 minuuttia. Tuoksu on miedon jasmiininen, ei ollenkaan hajuvesimäisen hyökkäävä, kuten jasmiiniteissä joskus. Maussakaan jasmiini ei hallitse liikaa, vaan tuo paahteiseen, jopa vähän pähkinäiseen vihreään teehen miellyttävää keveyttä. Büyülü Kutu lunastaa helposti ennakko-odotukset ja toimii tehtävässään paljon paremmin kuin Google Translate omassaan.

3/5 – Kevyen kukkainen. Ei paras, mutta hyvin juomakelpoinen jasmiinitee.

4. joulukuuta - Maija

Forsman Pyramid Rooibos Appelsiini-Chili

Forsmanin kalenterista ilmestyy tänään appelsiinilla ja chilillä maustettu rooibos, suoraviivaiselta nimeltään Rooibos Appelsiini-Chili. Haudutan teetä 100 asteessa ohjetta pidempään eli reilut 6 minuuttia.

Appelsiinimaustettu rooibos on klassinen ja toimiva yrttitee. Päivän teessä yhdistelmää on koitettu parannella lisäämällä mukaan chiliä, mikä on harmi. Ilman tulista jälkipoltetta juoma olisi miellyttävä, hedelmäisen vivahteikas rooibos. Chilin kanssa se on lähinnä outo.

2/5 – Kikkailee liikaa. Hanki mieluummin pelkällä appelsiinilla maustettu rooibos.

Frost Bites

“Premium loose leaf white tea blend with beetroot, blackcurrant leaf, raspberry leaf. 75℃ / 2-3 min”

Tee se itse -kalenterista löytyy tänäänkin irtoteetä, Frost Bites -niminen valkoinen tee. Googletuksen perusteella sen on tehnyt Nord T, pohjoismaisilla kliseillä ratsastavia artesaaniteitä valmistava suomalainen firma.

Silmämääräisesti sekoituksessa on vähemmän teetä kuin joitain muita lehtiä, liekö sitten luvattuja vadelmaa ja mustaherukkaa. Seassa on ryppyisiä violetteja kappaleita, oletettavasti punajuurta. Valmiin teejuoman väri on epätavallinen, oikeastaan ihan hauska oranssinpunainen.

Juoma ei tuoksu miltään, mutta maistuu tuohelta ja karikkeelta. Mitään varsinaista teetä en maussa tunne. “Ingredients from the Scandinavian woods takes you on a sensory journey through the pristine North”, lupaa Nord T:n kotisivu. Metsä on toki tärkeä osa pohjoismaiden brändiä, mutta tuntuu silti vähän kohtuuttomalta tehdä tämän makuinen teesekoitus ihan tahallaan.

Tarkempi googletus paljastaa, että Frost Bitesia ei ilmeisesti enää valmisteta eikä sitä voi ostaa ainakaan verkosta. Hyvä niin, olette turvassa.

1/5 – Maistuu liiteriltä. Jos haluat puun makuista teetä, suositus on edelleen Forsman-kalenterin 1. päivän katajanmarja- earl grey.

Ikävä kyllä teelehtiä oli niin paljon, että niistä riitti kokonaiseen pannulliseen.

3. joulukuuta - Maija

Forsman Pyramid Appelsiini-kuusenkerkkä vihreä joulutee

Päivän Forsman on nimeltään Forsman Pyramid Appelsiini-kuusenkerkkä vihreä joulutee. Edellisten päivien teiden nimet oli kirjoitettu kokonaan isoin alkukirjaimin, mutta tällä kertaa tuoteselosteen laatija on luovuttanut nimen puolivälissä. Ei ihme, sillä nimi on taas epäkäytännöllisen pitkä.

Kuun ensimmäisenä päivänä juotu katajanmarjatee oli miellyttävä yllätys, joten maistan tämän päivän teetä positiivisin ennakko-oletuksin. Petyn välittömästi. Teen maku on ohut ja vihreäksi teeksi oudon tanniininen. Kuusenkerkkä tuntuu kitkeryyttä korostavana pistävänä sivumakuna. Jotain hedelmää on myös mukana, mutta se ei sovi teen makuprofiilin mukaan lainkaan. En tiedä, voisiko mikään maku sopia.

2/5 – Pistävä. Jos haluat havupuun makuista teetä, osta 1. päivän katajanmarja- earl greytä.

Ginger Tea

“Lisää outoa kiinalaista teetä? Miksipä ei! ‘Ginger tea’”

Tee se itse -kalenterin kolmas tee on Ginger tea. Se on ilmeisesti inkiväärin makuinen musta tee, joten haudutan sitä 100 asteessa reilut 3 minuuttia.

Olisi ehkä oikeammin sanottu, että Ginger tea on joskus kauan sitten ollut inkiväärin makuinen musta irtotee. Nyt se maistuu lähinnä kaapilta, yhtä aikaa kitkerältä ja väljähtyneeltä. Jotain inkivääristä ja teen tanniineja maussa vielä tuntuu, mutta lopputulos ei ole erityisen riemastuttava.

1/5 – Vanhentunut? Varmaan joskus ollut ihan hyvää.

2. joulukuuta - Maija

Forsman Pyramid Luomu Inkivääri Nokkonen

Toisenkin päivän Forsman-teellä on pitkä nimi: Forsman Pyramid Luomu Inkivääri Nokkonen. Se on tuoteselosteen mukaan vihreää teetä, jossa on nokkosta, sitruunamelissaa, inkivääriä ja luontaisia aromeja. Valmistan teen ohjeen mukaan hauduttamalla 80 asteessa 4 minuuttia.

“Söpö! Voi miten ihana!” huokaa lapsi nähdessään päivän teepaketin kuvan nukkuvasta pupusta. Söpö on myös ensimmäinen mielikuva, jonka teen kukkainen ja persikkainen tuoksu herättää. Makukin on aivan miellyttävä, miedon sitruksinen. Tämän teen ainoa pahe on se, miten sen nimi johtaa juojaa harhaan: mitään inkivääriin tai nokkoseen viittaavaa siinä ei maista.

3/5 – Keveän sitruksinen. Kyllä tätä juo, mutta vastaavia teitä on paljon markkinoilla ja moni niistä on parempi.

“Lemon tea”

Tee se itse -kalenterin jokaisessa kirjekuoressa on näemmä mukana saateteksti, jonka ajattelin tästä eteenpäin liittää mukaan arvosteluun. Eilisen saatekortin olen näemmä jo hukannut, joten aivan ensimmäinen viesti tulee jäämään yleisölle ikuisesti salaisuudeksi. Tämän päivän selite on kuitenkin “Purkissa lukee ‘Lemon tea’ ja kiinaa. En osaa kiinaa. Kokeile jotain valmistusmenetelmää.”

Mysteerinen “Lemon tea” on blogin historian ensimmäinen irtotee, joskin huomaavaisesti valmiiksi haudutuspussiin annosteltu. Päättelen ulkonäöstä sen olevan mustaa teetä, joten haudutan kupillista 100 asteessa reilut 3 minuuttia.

Juoma on kauniin punainen, maultaan miellyttävän pehmeä ja täyteläinen. Maussa on etäinen aavistus sitrusta, mutta samoin kuin päivän Forsman-teessä, se ei mitenkään pidä nimen antamaa lupausta.

“Lemon tea” on aivan hyvä juoda, mutta ei niin ihmeellinen, että jäisin kaipaamaan sitä lisää tai edes lisää tietoja siitä – vähän kuin tuntemattomaksi jäävä kanssamatkustaja, jolle voi rupatella säästä pari pysäkinväliä lähijunassa, mutta jonka sitten nopeasti unohtaa.

3/5 – Pehmeä.

Luukku 1 - Kukkis

Nordqvistin Perinteinen Joulutee

Rakas ystävämme Laura on siunannut Maijan lisäksi myös minua kotitekoisella teejoulukalenterilla. Teejoulukalenterin lisäksi sain pikkujoululahjaksi myös kolmen vuoden väistelyn jälkeen koronan (en Lauralta) ja aion nyt rohkeasti sanoa että teejoulukalenteri oli tämän vuoden paras pikkujoululahja ennen kuin olen avannut ensimmäistäkään luukkua!

Vilkaistuani Maijan arvostelua huomaan että teet saattavat olla samassa järjestyksessä sekä Maijan kalenterissa että omassani, joten voi olla että hyppään huomenna eri kohtaan kalenteria jotta emme vahingossa käy tylsiksi täällä. Onneksi olen aikuinen ja kukaan ei voi estää.

  

Ennakko-odotukset: 

Ensimmäisen päivän tee on totisesti Perinteinen Joulutee. Paketin mukaan sisältönä on mustaa teetä, kanelia, kardemummaa ja inkivääriä. Kuulostaa ihan hyvältä teeltä, mutta en ole kovin optimistinen toteutuksen suhteen koska joitakin chai-sekoituksia lukuunottamatta vahvoilla mausteilla maustetut teet tuntuvat olevan aina pettymys. Venäläisen tuoteselosteen kirjoittaja näyttää olevan samaa mieltä koska kaikki mausteet on laitettu lainausmerkkeihin.

Tuoksu: 

Tuoksussa on mukana luvattuja mausteita, mutta aika vaimeasti. Ohjeellinen haudutusaika oli 1-2 minuuttia joten tämä ei ehkä ole kovin yllättävä käänne. Yhden minuutin kutsuminen "haudutusajaksi" on hupsuttelua. Siinä ajassa vesi hädintuskin ehtii värjäytyä.

Maku: 

Maku on… geneerinen musta tee. Haistellen mausteet ovat kyllä jossain määrin läsnä mutta makuun asti ne eivät yllä. Ilahduttavana yksityiskohtana liian lyhyt haudutusaika tuotti myös hyvin vähän kitkeryyttä itse teehen.

Tarjoiluehdotus:

Lusikallinen hunajaa ja tilkka maitoa sekaan niin kyllä tämän ihan mielellään juo.

Arvio:   3/5   Unohdin jo tämän teen niin hyvässä kuin pahassakin.

1. joulukuuta - Maija

Terve taas kaikki teen ja joulunodotuksen ystävät ja viholliset!

Pidettyään vuoden taukoa teejoulukalenteri palaa arvostelemaan teejuomia. Luvassa on hätäisesti töiden ja arkiaskareiden lomassa kirjoiteltuja tekstejä sekä tylsiä valokuvia teekupeista.

Tänä vuonna ostin itselleni Forsmanin teekalenterin, jonka huomaan Kukkiksen arvostelleen jo 2020. Sen lisäksi blogin ystävä Laura on koonnut maisteltavaksi aivan erityisen tee se itse -joulukalenterin, jossa on 24 ties mistä löytynyttä mysteeriteetä. Tämän vuoden blogista on siis potentiaalisesti tulossa aivan erityisen jännittävä. Kiitos Laura!

Forsman 1 - Forsman Pyramid Luomu Earl Grey Katajanmarja

Ensivaikutelma Forsmanin kalenterista on geneerisen jouluinen. Pahvikuoressa on 25 pahvikuutiota, joissa jokaisessa on teepussi ja kuva, aiheena usein kuusi, lahjapaketti tai pipopäinen eläin. Hämmentävästi kuutioissa on numeroita vain 24:ään asti, yksi on jätetty numeroimatta. Ehkä sen voi juoda juuri silloin kun siltä tuntuu? Pakkaustekstit eivät ota tähän mitenkään kantaa.

Ensimmäinen tee on kohtuuttoman monimutkaisesti nimetty Forsman Pyramid Luomu Earl Grey Katajanmarja. Haudutan sitä ohjeiden mukaisesti 3 minuuttia 100-asteisessa vedessä ja maistan. Teessä ei ole juurikaan earl greyn tyypillisiä aromeja, vaan tuoksussa ja maussa on vahva pihkainen, metsäinen aromi. Maistan myös vähän rosmariinia, jota tuoteselosteen mukaan teessä vähän onkin.

Sekoituksen pohjana käytetty tee on vähän mitäänsanomattoman makuista ja vaikka yleensä maustaminen ei pelasta keskinkertaista teetä, Pyramid Luomu Earl Grey Katajanmarja onkin yllättäen aivan toimiva juoma. Epäilen syyksi sitä, että havuinen tuoksu herättää niin vahvoja mielikuvia. Teetä juodessa on helppo kuvitella, että istuu lumisessa havumetsässä pitämässä evästaukoa nuotiolla, vaikka oikeasti istuukin loskanharmaassa Helsingissä MacBookin ääressä. Tätä saatan ostaa lisääkin.

4/5 – Metsäinen. Hyvä joulu- ja talvitee.

Unohdin heti ottaa itse teestä kuvan, joten sen sijaan tässä kuva paketin kyljen epäilyttävästä mainostekstistä

Tee se itse 1 - Nordqvist Perinteinen joulutee

Tee se itse -kalenteri on pakattu hieman pahaenteisesti biojätepussiin, pisteet kuitenkin materiaalien hyvästä kierrätettävyydestä. Pussin sisällä on 24 salaperäistä kirjekuorta, jouluinen peltirasia ja viesti, jossa pahoitellaan sitä, että teet eivät mahtuneetkaan mukanaa olevaan rasiaan vaan piti pakata jotenkin muuten.

Ensimmäisestä kirjekuoresta paljastuu Nordqvistin Perinteinen joulutee: kanelin, kardemumman ja inkiväärin aromeilla maustettu musta tee.

Valmistan teen pussin ohjeen mukaan hauduttamalla 2 minuuttia 100-asteisessa vedessä. Sitten istun tietokoneelle töihin teekuppi vieressäni ja huomaan yhtäkkiä juoneeni jo puolet kupillisesta kiinnittämättä mitään huomioita siihen, miltä tee maistuu.

Perinteinen joulutee on toden totta äärimmäisen mitäänsanomaton ja valju juoma. Sen maussa on vähän mustan teen tanniineja ja tuoksussa aavistus kanelia, ei yhtään mitään muuta.

Toisin kuin Forsmanin kalenterin tee, tämä ei herätä minkäänlaisia tunteita tai mielikuvia. Ei jatkoon.

2/5 – Mieto. Juo tätä jos et halua tuntea mitään.