Luukku 2 - Maija

Spiced Pumpkin

Onko pumpkin spice vielä trendimaku? Pitääkö kaiken maistua nykyään yksisarvisilta vai menikö sekin jo? Tietäisinkö tämän, jos olisin Instagramissa? Onko nuoriso enää edes Instagramissa? Missä kaikki oikein pyörivät, kun irkissä on nykyään niin hiljaista?

Päivän punaisen teen nimi, Spiced Pumpkin, herättää aamuäreässä teenmaistelijassa yllättävän ikäkriisin. Lähestyvän keski-ikäisyyden ajattelu unohtuu nopeasti ja vaihtuu pettymyksen tunteisiin, kun maistan juomaa. Vaikka eilisen teen laimeudesta pelästyneenä olen hauduttanut teetä täydet kolme minuuttia, se ei maistu miltään. 

Huljuttelen pyramidipussia teekupissa vielä lisäminuutin ja ryhdyn maistelemaan uudestaan. Tuoksu on mieto ja mausteinen, kuten eilisessä Happy Holidayssa. Ei ihme, sillä mausteet ovat lähes samat: nyt luvataan "Organic Green Tea with Cinnamon, Ginger, Cardamom, Cloves, Star anise, Nutmeg and Black Pepper".

Näiden lisäksi teessä on 5 prosenttia luontaisia aromeja. Joku niistä koittaa ehkä olla kurpitsa, mutta sitä ei teestä maista. Nimi lienee valittu vain buzzword-arvon takia, 2010-luvulla on varmaan coolimpaa olla kurpitsamauste kuin vihreä chai.

Chaita tämä kuitenkin tyyliltään on, mutta sellaiseksi kevyt ja lempeä, suorastaan nössö. Pitkän haudutuksen jälkeen tee maistuu jo vähän, samoin mausteet. Mausteisuus on hieman tasapainoisempi kuin Happy Holidayn. Spiced Pumpkinissa neilikka ei ole niin hallitseva, muutkin aromit erottuvat. Silti tämäkin tee on ennen kaikkea tylsä ja laimea. 

Käyttösuositus:

Tylsä talvitee sopinee tylsän talvi-illan lämmikkeeksi. Ei kohota tunnelmaa liikaa.

Arvosana:

2/5. Mitäänsanomaton.

Post Festival Cleanse Me

Skeptisenä luonnontieteilijänä suhtaudun epäillen luontaistuotteiden terveysväittämiin. Lämmin juoma voi piristää tai rauhoittaa, mutta kehon puhdistamiseen ei kyllä teepusseilla pysty. Tämän päivän sininen tee lähtee ainakin nimellään mukaan tähän uskotteluun, joten ennakkofiiliksenä päivän juomasta on lähinnä lievä ärtymys.

Tarkempi kuvaus puhdistusteelle on "Organic Green Tea with Garcinia, Cinnamon, Ginseng and Acai Berry". Garcinia, suomenkielisessä ainesosaluettelossa rohtomangostani, on minulle uusi tuttavuus. Wikipedian mukaan kyseessä on trooppinen puu garcinia gummi-gutta, jonka hedelmää käytetään Itä-Aasiassa ruoanlaitossa ja länsimaisessa puoskaroinnissa laihdutuslääkkeenä. Mahdolliset oikeat efektit lääkekäytöstä ovat ilmeisesti kuitenkin vatsaongelmat ja maksavaurio.

Tutustuminen rohtomangostaniin ei siis ala kovin lupaavissa merkeissä. Teetä maistettuani toivon vielä kovemmin, että emme enää kohtaa. Jo teepussin tuoksu on outo ja epämiellyttävä: etovan hedelmäinen, silti kemiallisen lääkemäinen. Ehkä tämän on tarkoitus puhdistaa keho oksettamalla? 

Itse teejuoman tuoksu on vaikeasti kuvailtava eikä oikein muistuta mitään tuntemaani hajua. Miellyttävä se ei ainakaan ole. Maistelun avuksi kutsuttu puoliso kuvailee tuoksun olevan kuin marjamehun keitosta jääneessä mäskissä. Hän löytää myös kompostin, kahvinpurujen ja tupakanperkeitten aromeja.

Rohkaistun maistamaan, mikä on virhe. Maku on myös vaikeasti kuvailtava ja uusi. Löydän siitä paljon lehtimäisyyttä: kuivaa nurmikkoa, koivuvihtaa, Bolivian-tuliaisina saatuja kokapensaskarkkeja. Ihan kirjaimellisesti laittoman makuinen tee, ajattelen.

Maku on kauheudestaan huolimatta yksiulotteinen ja lyhyt. Suuhun jää kuitenkin joka suullisen jälkeen tunkkainen, oudon kemiallinen jälkimaku. Se on itsepintainen ja katoaa vasta kaapista löytyneillä extra strong -makuisilla Mynthoneilla. Harmittaa.

Käyttösuositus:

Itsensä rankaisemiseen pikkujoulujen jälkeisen aamun häpeässä. 

Arvosana:

1/5. Offensiivinen.