Luukku 24 (ja 23) - Maija

Candy Cane

Viimeinen luukku pääsi reissatessa vähän rispaantumaan.

Eilen ei kalenterista löytynytkään arvostelematonta teetä ja tämä tieto jäi vielä päivittämättä kalenteriin, kun koko päivä kului autoillessa Suomen halki säässä, josta MTV uutisoi "Älä lähde joulumatkalle autolla lauantaina, luvassa karmeaa keliä".

Tänään punaisessa kalenterissa odottikin sitten ekstrajännittävä tuplakokoinen luukku. Ounastelin, että sieltä löytyisi kaksi pussia teetä, tai jotain muuta hauskaa, mutta olisi tietysti pitänyt jo tässä vaiheessa ymmärtää, että joka luukku on pettymys. Isosta pahvilaatikosta löytyi ihan samanlainen yksittäinen teepussi kuin aiemminkin eli luukku oli vain näön vuoksi muita isompi.

Päivän tee Candy Cane jatkoi samalla minttuisalla linjalla kuin moni muukin tähänastinen juoma. "Organic Peppermint Herbal Tea and Green Tea with Orange, Cinnamon, Roasted chicory and Vanilla" tuoksuu mentolilta niin vahvasti, että pakkasen tukkima nenä aukeaa. Maussakin tuntuu taas sekä oikea minttu että tymäkkä piparminttuaromi, vähän kuin sulaa purkkaa joisi.

Teetä ei pysty havaitsemaan, mutta sitä onkin pussista vain neljännes. Mikään muukaan luvattu mauste ei oikein löydy, lukuunottamatta vaniljaa. Se ei maistu niin hirveältä kuin vanilja teessä usein, mutta tuo kuitenkin juomaan erikoisen imelänrasvaisen aromin.

Candy Cane on yrttiteeksi yllättävän tasapainoinen, mutta periaatteesta vaniljan selkeä läsnäolo tiputtaa arvosanan kuitenkin kahteen tähteen.

Käyttösuositus:

Tästä saat purkan maun ilman pureskelun vaivaa ja xylitolin terveysvaikutuksia.

Arvosana:

2/5. Imelä.

Lopputuomio

Molempien maisteltujen joulukalentereitten teet olivat joko tylsiä tai reilusti pahanmakuisia. Mauissa oli liikaa toistoa: suurin osa juomista oli joko keinotekoisen minttuisia tai laimean neilikkaisia. Blogistakin meinasi loppua sanottava. 

Itse teet olivat mitäänsanomatonta, sekä mustat että vihreät. Oolongista en osaa sanoa, koska ainoassa oolong-teessä ei tee maistunut lainkaan.

Pakkaukset olivat ihan tyylikkäitä ja jouluisia, mutta moninkertaisista muoveista ja pahveista tuli vähän paha mieli. Missään ei sanottu, voiko itse teepussit kompostoida, mutta ne tuntuivat niin muovisilta, että heitin nekin sekajätteeseen. Missään nimessä teejoulukalenterit eivät olleet niihin käytettyjen luonnonvarojen arvoisia. 

Joka päivä harmitti, mutta toivottavasti edes lukijat viihtyivät vähän tämän seikkailun parissa. Itseni ja miksei Kukkiksenkin puolesta toivotan kaikille mukana seuranneille hauskaa joulua ja hyviä teekupposia ensi vuodelle!