Black Tea with Honey & Melon
Haluaisin tuoda tässä postauksessa ilmi muun kärsimyksen ohella sen miten paljon pakkausmateriaaleja kalenterissa on käytetty. Sellofaanin sisällä on pahviranka, jonka sisällä on pieniä pahvilaatikoita, joiden sisällä on muovipusseja, joiden sisällä on muovisen oloiseen haudutuspussiin pakattu tee. Luulen että ainakin teen pussittamiseen olisi voinut käyttää jotain parempaa materiaalia, enkä täysin ymmärrä miksi ne teet on pitänyt yksittäispakata pahvin lisäksi vielä muovipusseihin. Koko paketti haisee joka tapauksessa hedelmäsalaatille ja puhdistusaineelle, joten mitään ei ole saavutettu.
Ennakko-odotukset:
Hunaja ja meloniaromi ovat olleet niitä positiivisimpia asioita tällä matkalla, joten yhdistettynä mustaan teehen on olemassa aivan oikea mahdollisuus että tämä on vihdoin jotain mitä voisi juoda vapaaehtoisestikin. Sitten kun taas katsoo ainesosalistaa voi huomata että ylimpänä maustelistassa on lakritsa, joka ei käsittääkseni ole melonia eikä hunajaa.Haudutin teetä neljä minuuttia sata-asteisessa vedessä.
Tuoksu:
Meloniaromi on niin agressiivinen että mieleen tulee hieman käynyt hedelmämehu. Sen alta onkin sitten vähän hankala haistaa mitään muuta.
Maku:
Meloniaromiin sekoittuu hämmästyttävä jauhon maku. Ei tunkkainen, mutta sellainen tyhjä kohta makuspektrillä. Imelä haju aiheuttaa pikkuhiljaa juodessa kuvotusta. Pidemmän haudutusajan kunniaksi meloniaromin haihduttua on suussa jäljellä kitkerä tanniinin maku.Kitkerä alkaa olla oikea sana tässä vaiheessa kuuta muutenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti