17. joulukuuta - Maija

Forsman Pyramid Golden Yunnan

Päivän Forsman-tee on ennen maistelematon Golden Yunnan eli maustamatonta musta teetä Kiinan Yunnanista.

Katson, että teelehdet pyramidipussissa ovat selvästi halvinta mahdollista teepussipurua suurempia, mutta silti suht pientä, tummaa silppua. Valmiin teen tuoksu on lämmin ja vähän puumainen, mutta miellyttävällä tavalla.

Maku on mieto, kevyen tanniininen, sellainen, joka kestäisi pienen maidon lisäyksen, mutta on juotava myös oikein eli ilman maitoa nautittuna. Maussa ei ole juurikaan muita sävyjä kuin tanniini, joten pisteet jäävät kolmeen. Keskitäyteläistä mustaa pussiteetä kaipaavalle Golden Yunnan voi olla ihan hyvä valinta.

3/5 – Keskinkertainen musta tee.

Lauran oma yrttitee

“Omat seokset kehiin! Tässä yrttihaudukkeessa on ihan ite kerättyjä aineksia. - Herukka, vadelma, pihlaja & mansikka.”

Tämän päivän tee se itse -tee on toden totta itse tehty, se on nimittäin ilmeisesti kokonaan Lauran valmistama, alkaen kasvien keräämisestä ja kuivaamisesta. Vaikka tee tulee tekijältä itseltään, mitään haudutusohjeita mukana ei ole. Koska kyseessä on jonkinlainen yrttitee, arvaan oikeiksi arvoiksi 100 ℃ ja 6 min.

Pussissa on näemmä kaikenlaisia vihertäviä lehtiä sekä kuivattua mansikkaa. Niistä haudutettu tee tuoksuu kesäiseltä, tarkemmin sanottuna ehkä pensaalta tai mökkisaunan eteiseltä. Luulen, että suurin osa vaikutelmasta tulee vahvasta pihlajan lehtien aromista. Maussa mustaherukka tuntuu pihlajaa enemmän, lisäksi mansikka tuo mukaan pientä makeutta ja happamuutta. Pihlajan maku, joka ei ole erityisesti mieleeni, on kuitenkin vahvasti mukana kokonaisuudessa.

Maistatan teetä puolisollakin, jonka näkemys on: “Marjaisa, ei hullumpi. Itse asiassa yksi parhaista, mitä tässä on ollut.” Oman teemakuni mukaan arvosteltuna tämä tee saa kuitenkin nyt vain kaksi pistettä, puoliso saa perustaa oman bloginsa, jos haluaa eri arvosanan.

2/5 – Lehtevä ja/tai marjaisa.

16. joulukuuta - Maija

ICA I ♥ eco med smak av åkerbär, lingon och hjortron

“Mietin aluksi, onkohan mulla 24 eri teelaatua? Vastaus on kyllä. Kyllä mulla on. Terkkuja Ruotsista!”

Olen itsekin kieltämättä miettinyt, riittääkö Lauralla uusi tee jokaiselle kalenterin päivälle, mutta ilmeisesti vastaus on, että riittää. Forsmanin kalenterissa on tänään taas jotain jo nähtyä, mutta tee se itse -kalenterissa jälleen aivan ennennäkemätön tee: ruotsalainen te med smak av åkerbär, lingon och hjortron eli mesimarjan, puolukan ja hillan makuinen musta tee.

Epäilen, että pussi on vähän vintagea – se on vähän kellastunut, ryppyinen ja nopean nettihaun perusteella poistunut myynnistä. Tee paljastuu kuitenkin ihan juotavaksi, sekä iän että maun puolesta.

Sekä pussin että valmiin teen tuoksu on vahvan marjainen ja yllättävän miellyttävä, varsinkin ottaen huomioon, etten yleensä pidä marja-aromeista teessä. Tee on geneeristä pussiteetä: yksiulotteista ja vähän tylsää. Maistan kuitenkin oikeasti puolukan, hillan ja jotain muuta marjaisaa (lienee se mesimarja). Kokonaisuus on aivan juotava, joskaan ei missään nimessä mitenkään teiden parhaimmistoa. Suosittelisin tätä erityisesti sokerin kanssa teensä juoville, jos tätä vielä saisi jostain.

2,5/5 – Marjainen.

15. joulukuuta - Maija

Tigerin chai

“Oisko chain aika taas? Tämä kokelas tulee suoraan Tigerista. Ehkä 2/5.
‘Keitä raikasta vettä ja anna hautua 5-7 min’”

Forsmanin kalenterissa on tänään taas appelsiini-kuusenkerkkätee, josta en keksi mitään sanottavaa, jota en olisi sanonut jo 4. päivä.

Tee se itse -kalenterissa puolestaan on tänään taas chaita, ilmeisesti krääsäkauppa Tigerin versio teemasta. Huomaan, että Laura yrittää jälleen syöttää mielipiteitä arvostelijalle, suorastaan arvosanankin, mutta koska blogi on epäkaupallinen yhteistyö, aion olla ihan omaa mieltäni myös tästä teestä.

Unohdan muuta häslätessäni laittaa ajastimen päälle, joten en ole ihan varma, kuinka pitkään teetä haudutin. Ehkä 5 min? Ehkä enemmän? Tuskin kymmentä? Lämpötila oli kuitenkin 100 ℃.

Valmis tee tuoksuu joulumausteilta: kanelilta, neilikalta ja niin edelleen. Musta tee on vahvaa, mutta ei liian tanniinista. Mausteet myös maistuvat eivätkä vain tuoksu. Mitään erityistä tässä teessä ei ole, mutta se on aivan juotava perus-chai.

3/5 – Geneerinen chai.

14. joulukuuta - Maija

Forsman Seitsemän Enkeliä teeruusuke

14. päivän Forsman-tee on sama lakritsi-fenkoli, jota juotiin jo 5. päivä. Jätän sen suosiolla juomatta ja päätän sen sijaan avata “ylimääräisen” numeroimattoman luukun kalenterin keskeltä. Sieltä löytyy “Seitsemän Enkeliä teeruusuke”. (Kalenterin tekijöillä on hyvin selvästi aivan omanlaisensa käsitys yhdyssanojen kirjoittamisesta ja isojen alkukirjainten käytöstä.)

Tällaiset teeruusukkeet tai -kukat ovat erikoisteitä, joissa yleensä suurista, kokonaisista teelehdistä on solmittu pallo tai jokin muu muoto, joka haudutettaessa avautuu kukkamaiseksi. Valmistusohje viittaa samaan: 3,5 dl, 95 ℃ kunnes “kaunis ruusuke” on avautunut.

Kaadan veden teepannuun pyöreän teelehtipallosen päälle ja alan odottaa. Pallo kuplii ja heiluttelee lehtiään niin, että mielikuva ei ole kukka, saati seitsemän enkeliä, enemmänkin lonkeroalien (tosin pieni ja söpö sellainen).

“Kunnes teelehdet aukeavat” on vähän epämääräinen ohje. Osa lehdistä on käpertynyt ruusukkeen sisällä olevaan jasmiininkukkakimppuun vielä 10 minuutin kuluttua. Värikin on aika hailakka. Julistan teen silti valmiiksi, sillä olen kiireinen moderni kaupunkilainen ja haluan paitsi katsoa teetäni, myös juoda sen.

Tee on harmaanvihreää ja lähes tuoksutonta. Kupissa kelluu ruusukkeesta irronneita lehdensuikaleita ja jasmiininkukkia. Juomassa on kevyt mutta täyteläinen valkoisen teen ruohoinen maku, jasmiini on mukana vain hentona tuoksuna. Aivan kiva, mutta turhan mieto, mietin. Tee olisi varmaan oikeasti parempaa, jos haudutusaika olisi ollut pidempi, mutta ei kärsimättömällä nykyihmisellä ole aikaa pysähtyä arjen pienten hetkien äärelle yli kymmeneksi minuutiksi.

3,5/5 – Hidas.

Alien munassaan.

Alien kuoriutuneena.

Vielä mystisempi mysteeritee

“Lisää yllätyksiä! Jee!”

Eilen kirjoitin, että päivän tee oli kalenterin salaperäisin. Pitkään titteli ei pysynyt, sillä tämän päivän teestä en tiedä sitäkään vähää kuin eilisestä. Kirjekuoresta ilmestyy ryppyinen valkaisematon suorakaide, jossa on sisällä jotakin, jota ei oikein näe pussin läpi. Se, minkä erotan, näyttää kahvinpuruilta ja tuoksuu vähän hibiskukselta.

Haudutus (arvauksella 100 ℃, 4 min) paljastaa, että kouliintunut teenenäni on arvannut oikein: teessä on selvästi hibiskusta. Sitä ei kuitenkaan ole teessä kovin paljon, sillä hibiskusteelle tyypillinen kirpeän marjainen maku on tässä vain sivuosassa. Tee on pääosin laimean vetistä, mutta siinä tuntuu myös outo saippuainen maku, kuin huonosti huuhdeltua kvinoaa söisi.

En oikein tiedä, mitä tästä sanoisi. Mieleen tulee jostain vanha lausahdus “kun on tällaisia ystäviä, ei tarvitse vihollisia”, mutta se on varmaan vain sattumaa.

1/5 – Mysteeri.

13. joulukuuta - Maija

Forsman Pyramid Inkivääri Sitruuna

Vielä riittää Forsmaninkin kalenterissa maistamattomia makuja, tänään inkiväärillä, sitruunalla, sitruunaruoholla ja appelsiinilla maustettu musta tee.

Hyvän sitruunateen tekeminen on herkkä ja vaikea laji, jossa suurin osa lopputuloksista epäonnistuu. Päivän tee aloittaa lupaavasti: teepussi tuoksuu kivasti makealta sitrukselta, mieleen tulee esimerkiksi kirpeä hedelmäkarkki. Valmiissa teessä tuoksu ei ole niin vahva, mutta silti vahvan hedelmäinen.

Inkivääriä maussa ei juuri tunnu. Tee on mietoa, vähän mitäänsanomatonta mutta ei missään nimessä huonoa. Sitruksen maku on mehukas ja raikas, aavistuksen kirpeä mutta ei juuri lainkaan pistävä. Tämä on ehdottomasti sitruunapussiteiden parhaimmistoa (joskaan kilpailu ei ole kovaa, kuten edellä totesin).

3/5 – Hedelmäinen. Sitruunaisen mustan teen ystävälle.

Mysteeritee

“Tämä on yllätys meille molemmille! Ei mitään käsitystä, mitä tässä on. Onnea matkaan!”

Päivän tee se itse -tee on toistaiseksi salaperäisin kaikista kalenterin yllätyksistä. Kirjekuoresta ilmestyy läpinäkyvään muovipussiin pakattu littana pyramiditeepussi, jossa ainoa vihje alkuperästä tai sisällöstä on teksti “English Tea Shop”.

Se ei lupaa hyvää. Tämä blogi alkoi vuonna 2017 kahden English Tea Shopin kalenterin maistelulla ja loppuarvio oli, että juuri mikään ei ollut hyvää. Tarkistan loppupään kirjoituksia vuodelta -17 ja olen näemmä ollut sitä mieltä, että jokainen tee on joko kauhean pahaa tai “ei maistu miltään paitsi vähän hammastahnalta”.

Käy ilmi, että Lauran mysteeritee kuuluu uuteen, kolmanteen ryhmään: se on tee, joka maistuu sekä kauhean pahalta että vähän hammastahnalta. Pussia katselemalla arvaan, että kyseessä on varmaankin vihreä tee. Lisäksi pussissa on isoja oksia ja selittämättömiä sahanpurun oloisia hitusia. Paremman tiedon puuttuessa haudutan teetä 90 asteessa 4 minuuttia.

Teen tuoksu on epämiellyttävä, kuin käynyt mehu tai biojäteastia helteellä. Maku toistaa samaa pilaantuneen hedelmän teemaa, lisäksi maistan vaniljaa, minttua ja jotakin karvasta, jota en tunnista. Vähät tahdonvoimani eivät riitä koko kupillisen juomiseen.

Koska en tiedä, mitä tämä tee on, suosittelen varotoimena välttämään kaikkia English Tea Shopin tuotteita. Et luultavasti menetä mitään etkä joudu vahingossa maistamaan tätä.

1/5 – Käyneen makuinen. Voisit pitää tästä, jos olet banaanikärpänen.

12. joulukuuta - Maija

Lipton Rich Earl Grey Lemon

Tänään teen mukana tulleessa kortissa ei ollut saatetekstiä, vaan glitter-tarra, jossa luki "Everything For You". Teen juotuani epäilen sarkasmiksi.

Forsmanin kalenterista ilmestyy tänään sama tee kuin 1. joulukuuta, herkullinen katajanmarja- earl grey. Voin raportoida, että se on edelleen hyvää.

Myös tee se itse -kalenterissa on tänään earl grey -variantti: Liptonin rich earl grey lemon eli sitruunamaustettu earl grey. (En edes tiedä, miksi käänsin nimen. Oletan kaikkien osaavan sen verran englantia, että tietävät, mikä “lemon” on.)

“Rich aroma captured” lukee teepussin kääntöpuolella. (Tätä en nyt suomentanut, osaatte itse.) En ole varma, onko teksti uhkaus vai lupaus. Liptonin normi- earl grey ei muistaakseni ole erityisen hyvää, joten epäilen ensimmäistä.

Harmikseni olen oikeassa: tee maistuu juuri sellaiselta halvalta sitrusteeltä, josta olen kirjoittanut joulukuun mittaan jo useamman kerran. Pistävä jälkimaku tuntuu kielellä pitkään juomisen jälkeen eikä teessä oikeastaan maistu mikään muu kuin yksiulotteinen sitrusöljyn aromi. Kyllä tätä paremman puutteessa teenä juo, mutta paljon parempiakin vaihtoehtoja on olemassa.

2/5 – Pistävä.

Loput teet mahtuvat jo mukana tulleeseen peltirasiaan, ainakin suunnilleen.

 

11. joulukuuta - Maija

Ti kuan jin

Pimenevät päivät alkavat näkyä jo kuppivalinnoissakin.

“Puolifermentoitu oolong Ti Kuan Yin “Armon jumalatar”
That’s me!
90 ℃ / 3-4 min”

Forsmanin kalenterissa on tänään ensimmäinen toisto: se 2. joulukuuta juotu inkiväärillä ja nokkosella maustettu tee, joka ei maistunut inkivääriltä eikä nokkoselta. Tee-se-itse-kalenterista taas avautuu jälleen kerran aivan uusi tee, ti kuan jin -oolong.

Oolong on yleisnimi kiinalaiselle, osittain hapetetulle teelle eli teelle, joka on tavallaan pitkälle hapetetun mustan teen ja hapettamattoman vihreän teen välissä. Eri oolong-laatujen maut vaihtelevat paljon riippuen lajikkeesta, hapetusasteesta ja niin edelleen.
Tämä nimenomainen tee on lämmin, paahteinen ja aavistuksen tanniininen, kuin kevyt musta tee. Siinä on myös pitkä makea jälkimaku kuin hyvässä vihreässä teessä. Tästä on vaikea keksiä mitään erityistä sanottavaa. Tasapainoinen, miellyttävää tee, sopii lähes mihin teenjuontitarpeeseen vain.

4/5 – Hyvä, neutraali oolong